Penkkareitten jälkeisinä päivinä
Tänään tapahtui jotain pahaa. Päiväkirjassani tässä kohdassa oli tarina siitä, mutta sitä tapahtumaa en voi kirjoittaa yleiselle paikalle.
Ihan niinkuin tässä mun elämässä ei olisi jo muutenkin kestämistä, mutta sitten tulee vielä syytteitä kiusaamisesta ihan aiheettomasti. Syytteitä mulle, joka en ikinä voisi kiusata tahalleen ketään! Voi että mua ärsyttää niin suppea katseiset ihmiset (keski-iän ylittäneet), jotka eivät ymmärrä huumoria. Toki tämä viljelty huumori oli vähän alatyylistä ja henkilöihin kohdistuvaa osittain, mutta nekin asiat oltiin tarkistettu etukäteen. Tarkoituksena ei ollut loukata ketään.
Oonkohan minä oikeasti niin paha ihminen ku muut väittävät?
Minkä takia mulle tapahtuu tämmösiä ikäviä asioita?
Vika on mussa.
Oon niin kamalan yksinäinen kaikkien ajatuksieni kanssa, ei oo kelle puhua. Ystävät joo on, mut en pysty. Haluan kertoo et muhun sattuu perättömät syytökset ja aikasemmat kokemukset. Tää hartioilla oleva paino estää mua toimimasta ja lukemasta kirjotuksiin. En pysty keskittymään, sängystä nouseminenki tuntuu pahalta.
Tämä biisi kuvastaa hyvin tuntemuksiani.
http://www.youtube.com/watch?v=n9bih0X_tpY
Toivottavasti huomenna parempi olo ja et asiat tästä lähtisivät rullaamaan.